sunnuntai 23. huhtikuuta 2017

Viikon alussa

Kävimme viikonloppuna koulun tallilla perjantaina minun ratsastustuntini merkeissä ja lauantai-iltapäivällä vanhemman tyttären luokkakaverin kotona uima-allassynttäreillä, mutta muuten olimme ihan vain kotosalla. Se tuntuu meillä olevan ihanteellisen viikonlopun resepti: jonkun verran mukavaa tekemistä ja tasapainoksi riittävästi aikaa kotosalla lepäillen. 

Viikonloppuisin nautin siitä, että on aikaa hiljakseen hoidella kodin asioita: pestä rauhassa pyykkiä ja tiskejä ja laittaa ruokaa kiireettä. Perjantaina söimme porsaanleikettä jota mies toi mukanaan Belgiasta; se oli onneksi säilynyt kylmälaukussa moitteettomana tänne asti peruuntuneista lennoista huolimatta. Eilen valmistin pitemmällä kaavalla italialaista lihakastiketta ragúa, ja laitoinpa kaukaa viisaana vähän ruokaa myös tulevia päiviä varten, ettei yksinhuoltajaviikolla tarvitsisi viettää niin paljon aikaa keittiössä. 

Parasta viikonlopuissa on minusta se, että on aikaa levätä ja siirtyä kaikessa rauhassa tilanteesta toiseen. Tässä lapset ja koirat lauantaiaamutunnelmissa keittiön lattialla.


Ruuanlaiton ohessa valmistin itselleni eilen myös kannullisen jääteetä tämän päivän virkistykseksi kun huomasin, että hibiskusmehu oli päässyt loppumaan. Tähän aikaan vuodesta on pakko juoda nesteitä niin paljon päivittäin, että vedelle täytyy kehitellä vaihtoehtoja. Suosikkijuomani on viime viikot ollut paikallisella hibiskusmehulla terästetty vesi. Se taitaa olla monen muunkin suosikki tai sitten hibiskuksen sesonki alkaa tältä erää olla lopuillaan. Joka tapauksessa viime aikoina kaupoista on valmista hibiskusmehua löytynyt aikaisempaa huonommin. Eräs tuttu tarjoutui näyttämään minulle kuinka tehdä mehua itse, mutta vietän jo näinkin liikaa aikaa keittiössä ja ostan siksi mieluusti mehuni valmiina.

Mies selviytyi yön aikana Asmaraan ja sai lähetettyä meille periltä lyhyen sähköpostin. Siellä oli kaikki hyvin. Täällä tämän aamun saldo on yksi sairas lapsi ja yksi sairas koira. Pojan kurkku on ollut eilisillasta asti kipeä ja ääni käheä, joten pidin parhaana pitää hänet tänään kotona toipumassa. Poppy-koiralla on puolestaan ehkä virtsatientulehdus: se vaati päästä ulos eilen illalla kello yhdeksältä ja uudestaan puolenyön paikkeilla ja pissaili ylimääräisistä ulkoiluista huolimatta kuitenkin yön aikana myös sisälle. Hyvin harvinaista Poppylle ja selvä merkki siitä, että kaikki ei ole kunnossa.

Tänään iltapäivällä täytyy vähän sumplia, että sairas lapsi saisi potea kotona rauhassa sillä välin kun käyn viemässä vanhemman tyttären koulun jälkeen ratsastustunnilleen. Ja illalla pääsen tavallista isommalla porukalla käymään Poppyn kanssa eläinlääkärissä. Ei ihan paras alku viikolle, mutta ei nyt sentään huonoinkaan. 

lauantai 22. huhtikuuta 2017

Yhdessä ja erillään

Miehen työn piirissä on myös sellaisia maita joihin perheillä ei turvallisuussyistä ole tulemista. Tällä hetkellä niihin lukeutuvat muun muassa Afganistan ja Irak. Meillä on ollut aina periaatteena ettemme harkitse työtarjouksia maista minne emme voi muuttaa koko perheen voimin. Haluamme elää perhe-elämää yhdessä. Vuosien varrella olemme silti olosuhteiden pakosta viettäneet aika paljon aikaa myös erillämme. Kolme kertaa olen lähtenyt maailmalta viimeisilläni Suomeen synnyttämään. Joka kerralla on mies tehnyt vielä useamman viikon töitä asemamaassa ennen kuin on kiirehtinyt hänkin Suomeen mukaan synnytykseen. Jokunen vuosi sitten vietimme käytännön syistä lapset, koirat ja minä kesän Suomessa sillä välin kun mies teki jo tuttavuutta uuden kotimaamme Sudanin kanssa. Ja joka kesä viimeisten muutaman vuoden ajan olemme viettäneet useamman viikon erillämme, mies töissä Khartumissa ja lapset ja minä Suomessa paossa täkäläisen kesän pakottavaa kuumuutta. Melko paljon on mies vuosien varrella käynyt myös työmatkoilla: Belgiasta hän matkusti jonkun verran muun muassa Afrikassa, silloin kun asuimme Jamaikalla mies vietti lähes joka kuukausi työn merkeissä viikon verran Belizessä, ja täällä Sudanissa työmatkoja on ollut taas enenevässä määrin niin maan sisälle kuin ulkopuolellekin. 

Emme välttämättä ole miehen työmatkojen aikaan yhteydessä päivittäin tai edes joka toinen päivä, mutta aina meillä on ollut sentään mahdollisuus ottaa yhteyttä toisiimme puoliin ja toisin tarpeen tullen. Viime viikolla mies esimerkiksi soitti minulle työmatkalta Brysselistä ja kysyi mikä olikaan suosikkiteeni nimi - hän oli ehtinyt kokousten välissä teekauppaan ja halusi hankkia vähän tuomisia. Jonkun kerran soitin ensimmäisen vuoden aikana täältä Khartumista hädissäni miehelle minne milloinkin kun sähköt olivat taas kerran katkenneet eikä generaattori toiminut tai vesi oli katki. Eihän hän kaukaa voinut asioille juuri mitään tehdä, mutta tuntui tärkeältä voida purkaa vähän mieltäni kuitenkin. 

Tulevan viikon on mies ensimmäistä kertaa reissussa sellaisessa paikassa mihin häneen on vähän hankalampaa saada yhteyttä. Eritreassa eivät toimi ainakaan eurooppalaiset kännykkäyhteydet. Sudanilaisesta verkosta ei vielä ole varmuutta mutta epäilen, ettei sekään välttämättä toimi siellä. Paikallista eritrealaista sim-korttia eivät toisaalta saa kuin maassa pysyvämmin asuvat. Internetyhteys ehkä sentään toimii, mutta toisaalta Eritreassa on kuulemma hyvin paljon sähkökatkoja jotka arvatenkin vaikuttavat myös internetin toimivuuteen. Vaikka olen tottunut olemaan erossa miehestä ja pyörittämään arkea täällä Khartumissa itsekseni, tuntuu vähän kummalliselta ajatella ettemme välttämättä voi olla juurikaan yhteydessä tulevan viikon aikana. Toivotaan, että viikko sujuu rauhallisesti ja mukavasti puolin ja toisin. Jään uteliaana odottamaan miehen ensivaikutelmia Eritreasta.

maanantai 17. huhtikuuta 2017

Hyvillä mielin

Yhden vuorokauden odottelun ja kahden peruuntuneen lennon jälkeen mies pääsi vihdoin Dohasta Khartumiin perille lauantain ja sunnuntain välisenä yönä. Eilen juhlistimme pääsiäistä nyyttikestibrunssin merkeissä ystäväperheen luona.

Tänä aamuna koululaiset palasivat kouluun, mutta miehellä on vielä tämä päivä vapaata töistä. Harvinaista ja ihanaa kun mies on arkipäivänä kotona! Puolenpäivän paikkeilla lähdimme mies, nuorimmainen ja minä ostamaan maitoa. Matkalla ehdimme keksiä päivän varalle kaikenlaista muutakin ohjelmaa: Jospa lähdettäisiin Niilin varrelle hotellin kahvilaan katselemaan maisemia! Tai ehkä sitten kuitenkin koulun puutarhaan, niinikään Niilin varteen? Afrikkakadulla ruuhka muutti suunnitelmat. Ei tehnyt mieli istua autossa ruuhkassa suuntaan ja toiseen, joten käännyimme takaisin ja ajelimme sivukatujen kautta takaisin omaan naapurustoomme, lähikahvilaamme. Maito jäi lopulta kokonaan ostamatta, mutta eipä siinä, pärjäämme kyllä huomisaamuun niillä maidoilla mitä meillä on. 

Minua on piristänyt valtavasti niin miehen paluu kuin myös vilpoisempi sää jonka hiekkamyrsky toi tullessaan. (Vilpoisuus on toki hyvin suhteellista. Tällä hetkellä ulkona näyttäisi olevan noin 35 astetta lämmintä.) Oikein hyvää teki myös lähteä pois omilta tutuilta reiteiltäni ja käydä vaihteeksi ajelemassa vähän vieraammilla sivukaduilla. Näimme muun muassa hyvin kauniin moskeijan sekä mainion kokoelman khartumilaisia katukoiria. Yhtäkkiä kaikki se mikä kuluneina viikkoina on tuntunut raskaalta ja vaikealta vaikuttaakin ihan vain tavalliselta elämältä ja osin suorastaan kepeältä. 

Suunnittelimme kahvilassa tulevia lomia ja mietimme tulevaisuutta pitemmällekin. Tarkkaan emme tiedä mitä tuleman pitää, mutta olemme mies ja minä molemmat kyllä lopulta aika hyviä elämään epätietoisuudessa. Suurimman osan ajasta maltamme elää hetkessä ja odottaa miten asiat järjestyvät, mihin maahan seuraavaksi päädymme ja millä aikataululla. Tekee minulle myös hyvää aina välillä muistaa, että vaikka tässä elämäntavassamme onkin paljon epävarmaa, meidän elämässämme on kuitenkin paljon myös pysyvää ja säännöllistä, paljon sellaista minkä varaan voin luottaa. 

Tänään tuntuu pitkästä aikaa siltä, että kaikki on hyvin, maailma auki ja täynnä mahdollisuuksia. 

Tähän suloiseen kulkukoiralaumaan törmäsimme tänään Afrikkakadun sivukadulla.

lauantai 15. huhtikuuta 2017

Hiekkaa hiekkaa

Hiekkamyrskyinen sää jatkuu täällä Khartumissa. Miehen viimeöinen lento Dohasta Khartumiin peruuntui, ja äskettäin peruuntui myös tämän iltapäivän lento mihin miehellä oli varattuna paikka. Tänä yönä tänne tuskin kannattaa yrittääkään sillä hiekkasumu näyttäisi koko ajan tihentyvän, mutta kuulemma miehen täytyy kuitenkin odotella kentällä iltaan asti siltä varalta, että yölento pääsee kuin pääseekin lähtemään kohti Khartumia. Jos matka ei tänä yönä onnistu, heti huomenaamulla on edessä seuraava yritys.

Dohasta on siis tosiaan onneksi lentoja Khartumiin kolmesti päivässä. Tämänaamuinen lento ehti aavistuksen aikataulusta myöhässä perille Khartumiin ennen kuin sumu taas nousi. Jossain välissä onnistuu toivottavasti miehenkin palata kotiin! Nähtäväksi jää vain milloin. Säätiedotuksen perusteella arvailen, että hiekkamyrskyinen sää saattaa nimittäin hyvinkin jatkua viikon loppupuolelle asti. Hiekkamyrskyt eivät säätiedotuksessa sinänsä tavallisesti näy, mutta aika paljon voi päätellä siitä, että torstaihin asti näyttäisivät päivän korkeimmat lämpötilat olevan vuodenaikaan nähden melko alhaiset, alle 40 astetta tai niillämain.

Onneksi miehellä on sinänsä asiat Dohassa hyvin, ja ihan hyvin sujuu meillä täällä kotonakin. Hiekkasumu on himmentänyt armottoman auringon ja pohjoiset tuulenvireet viilentäneet kuumuuden kestettävälle tasolle. Kurjaa kuitenkin, että vietämmekin tämän pitkän viikonlopun nyt näin erillämme.

Hiekkasumun hämärtämä taivas tänään iltapäivällä.

perjantai 14. huhtikuuta 2017

Huh huhtikuuta

Sää on mahtava tasoittaja. Kukaan ei täällä pääse huhtikuun pakottavaa kuumuutta täysin pakoon. Ilmastointi toki auttaa, mutta ulos asti se ei sentään ulotu parhaimmassakaan taloudessa. Yhtä lailla nahkeita ja hikisiä ollaan siis ulkona liikkuessamme täällä nyt kaikki tyynni kun iltapäivisin heilutaan 45 celsiusasteessa ja ylikin, ja yölläkin on kylmimmilläänkin lähes 30 astetta lämmintä. 

Ainakaan meillä ei ilmastointikaan meinaa näillä säillä oikein jaksaa ja kova helle tuntuu siksi sisälläkin asti. Useampi ilmastointilaite kaipaisi huoltoa tai vähintäänkin sellaista kokonaisvaltaista puhdistusta johon omat rahkeemme ja välineemme eivät riitä. Mutta vaikka ilmastointilaitteet olisivatkin täydessä terässä eivät ne silti helposti pärjää näille lämpötiloille. Lastenhuoneessa ilmastointi oli yön säädettynä 28 asteeseen mutta varsinainen lämpötila siellä oli lämpömittarin mukaan kello puoli kahdeksalta aamulla kuitenkin 33 astetta. 

Puutarha jaksaa nurmikkoa lukuunottamatta kukoistaa helteestä huolimatta ja kukat tuoksuvat huumaavan hyviltä. 



Kylpyhuoneissa ei meillä ole ilmastointia lainkaan ja ne ovatkin kuin saunoja. Kylpyhuoneiden pienistä tuuletusikkunoista ei juuri ole apua kun ikkunan ulkopuolella kuuma ilma seisoo paikallaan. Kylpyhuoneessa nousee silmänräpäyksessä hiki pintaan eikä suihkun jälkeen tunnu hetkeäkään raikkaalta, semminkään kun hanasta tulee tähän aikaan vuodesta ainoastaan kuumaa tai vieläkin kuumempaa vettä.

Noin viikon kunnollisten yöunien jälkeen en ole enää uupunut, ihan tavallisen väsynyt vain. Täytyy kuitenkin yrittää olla valppaana, etten huomaamatta uuvu uudemman kerran. Väsyneimmilläni osasin pysähtyä ja keskittyä yhteen asiaan kerrallaan ja tarkkailin kaikin puolin itseäni ja ympäristöäni tarkkasilmäisemmin. Nyt kun en tunne oloani enää samalla tapaa hauraaksi ja huteraksi tulee kiireessä helposti tehtyä liikaa. Vasta tunteja myöhemmin huomaan, etten ole muistanut tankata vettä tai ylipäänsä moneen hetkeen lainkaan keskittyä siihen miltä minusta itsestäni tuntuu. Hermot ovat olleet muutaman päivän taas vähän kireämmällä. Yritän ajatuksella ottaa itselleni aikaa, ei ihan helppoa kun maanantaista asti olen ollut taas yksinhuoltajana. 

Tämä piikkilangan ja ihmeköynnöksen yhdistelmä porttimme päällä kiehtoo minua. Olen sitä kuvannut nyt useamman vuoden ajan eri kulmista odotellessani portilla lapsia koulubussilta.


Lapsilla on koulusta pääsiäissunnuntai vapaata, eli meillä vietetään nyt kolmipäiväistä viikonloppua. Miehen on määrä palata työmatkaltaan Brysselistä varhain huomenaamulla. Tänään nousi kaupungin ylle kuitenkin taas hiekkamyrsky. Toistaiseksi näkyvyys ei vielä ole ihan nollissa, mutta vähän huolettaa miten myrsky tästä vielä kehittyy. Yksi lento näyttäisi tällä hetkellä olevan kaikessa järjestyksessä matkalla Dohasta tännepäin eikä miehen öistä lentoakaan ole ainakaan toistaiseksi vielä peruttu. Mutta nähtäväksi jää olemmeko koko porukka huomenaamulla taas koossa saman katon alla vai joutuuko mies odottelemaan Dohassa täkäläisen sään selkeämistä.

maanantai 10. huhtikuuta 2017

Virkeämpänä uuteen viikkoon

Eilen koulun lämpömittarit nousivat iltapäivällä ensimmäistä kertaa tänä vuonna 45 celsiusasteen tuntumaan. Kun lämpötila nousee yli 45 asteen ulkoharrastukset perutaan ja välitunnit pidetään sisällä. Kuusivuotiaamme sai valita halusiko ratsastustunnillaan ratsastaa vai mieluummin harjata hevosta tallin varjossa. Tyttö valitsi ratsastuksen. 

Sillä välin kun hän ratsasti me muut teimme tuttavuutta uuden tallikissan Tillyn kanssa. Tallikissa Lucy kuoli yllättäen jokunen viikko sitten. Se oli suuri menetys varsinkin tytöillemme jotka olivat Lucyyn kovin kiintyneet. Pari viikkoa Lucyn kuoleman jälkeen tallille ilmaantui jostain kuin tilattuna soma pieni kulkukissanpentu. Vielä viime viikolla se oli hyvin arka, mutta nyt antaa jo silittää itseään ja eilen suorastaan hakeutui leikkimään kolmevuotiaamme kanssa. 

Tilly-kissa piilossa pensaan alla.


Ei ole paljon mitään kissanpentua ihanampaa! Ja muutenkin viikko on alkanut ihan mukavasti, kuumuudesta ja pienistä vastoinkäymisistä huolimatta. 

Miehen olisi pitänyt lähteä työmatkalle kohti Brysseliä lauantain ja sunnuntain välisenä yönä, mutta hiekkamyrsky sekoitti suunnitelmat. Useampi lentoyhtiö jätti väliin lennot hiekkamyrskyiseen Khartumiin, niin myös Qatar jolla miehen oli ollut määrä lähteä matkaan. Lauantain hiekkamyrsky oli vielä perjantaistakin pahempi joten ihan yllätyksenä ei lennon viivästyminen tullut, mutta silti oli tietysti vähän turhauttavaa mennä kentälle myöhään yöllä vain palatakseen takaisin kotiin. Mies sai vaihdettua lentonsa seuraavalle yölle ja lähti vihdoin matkaan hyvin varhain tänä aamuna. 

Hetken pentu lepäili varjossa pensaan alla mutta tarjoutui sitten silitettäväksi.
Eilen yksi vesitankeistamme alkoi vuotaa, mutta kaikeksi onneksi mies oli silloin vielä kotona ja hoiti yhdessä autonkuljettajan kanssa tankin nopeasti takaisin kuntoon. Tänä aamuna oli puolestaan tukossa keittiön putkisto. Putkimies ehti paikalle hetkessä ja poisti tukon puolessa tunnissa. Sinä aikana ehdin puhelimitse järjestää nuorimmaisellemme uuden sängyn. Onnistunut aamu!

Olen jaksanut taas viime päivät hoitaa useampia asioita yhtä aikaa. Muutaman yön olen nyt nukkunut syvää unta ja sitä myöten voimani ovat alkaneet palata. Ihan rauhallisia eivät kuluneet yöt silti ole olleet: jostain syystä olen nähnyt joka yö valtavan tapahtumarikkaita unia jotka ovat sinänsä olleet sävyltään ihan myönteisiä mutta sirkusmaisuudessaan silti vähän väsyttäviä. 

Lopulta se innostui suorastaan leikkimään.


Vaikken tunnekaan itseäni enää niin uupuneeksi en edelleenkään aio liikaa lukea uutisia tai pyöriä Facebookissa. Päiviini on vapautunut aikaa ja mieleeni tilaa kun olen vältellyt some-höttöä ja muita turhia ärsykkeitä. Olen kirjaimellisesti ehtinyt rauhassa nuuskia kukkia puutarhassa ja kiinnittää ihan eri tavalla huomioni pihan yllä lenteleviin lintuihin kun ajatukseni eivät ole liehuneet ties missä turhanpäiväisessä eikä katseeni ole hakeutunut mihinkään ruutuun. 

lauantai 8. huhtikuuta 2017

Auton ikkunasta

Perjantaiaamuinen hiekkamyrsky nosti Khartumin ylle hiekkapölypilven. Tämä roskainen tienvarsi matkalla koulun tallille näyttää aurinkoisenakin päivänä aika lohduttomalta. Hiekkapölysumussa se oli jos mahdollista vieläkin karumman näköinen. Jaksoin väsymyksestä huolimatta perjantaina pitkästä aikaa mennä ratsastustunnille.
Roskia tonkivat vuohet piristävät aina minua, niin kuin eläimet ylipäänsäkin. Vuohia vartioi joukko somia paimenkoiria.
Talleilla oli ihan aamusta hyvin sumuista, tuulista ja täkäläiset sääolosuhteet huomioonottaen melkeinpä vilpoista. Keskellä hiekkamyrskysumua näkyy lentävän haukka. Ratsastustuntini aikana sumu vähitellen hälveni ja iltapäivällä olikin taas jo tuskaisen kuumaa ja aurinkoista.