lauantai 25. marraskuuta 2017

Ilta dyyneillä

Koko viikon olin pyrkinyt kohti viikonloppua mutta kun ensimmäisenä viikonloppuaamuna perjantaina nousin vuoteesta oli oloni levollisen sijaan tylsä ja tyhjä. Teki mieli lähteä ulos lenkille, mutta jossain ihan muualla kuin täällä Khartumissa. Jossain missä ilma on raikas ja puhdas eikä kukaan pysäytä ja pyydä rahaa. Teki mieli tehdä jotakin. Kuin tilauksesta puoli kahdeksalta ystävältä tuli viesti, että hetken mielijohteesta muutama perhe oli yhdessä lähdössä illallispiknikille dyyneille Khartumin ulkopuolelle, tulemmeko mukaan. 

Iltapäivällä lähdimme kolmen auton ryhmänä liikkeelle meidän talomme edustalta, kaksitoista aikuista ja neljätoista lasta. Meillä oli kyydissä omien lasten lisäksi pari lasten luokkakaveria, auton kaikki seitsemän paikkaa käytössä. Muut autot olivat yhtä lailla täynnä ihmisiä ja pikniktarpeita. 

Keskeltä suurkaupunkia tuntui erinomaisen hyvältä päästä näin aukeisiin maisemiin.


Kolmeksi vartiksi mainostettu matka kesti lopulta kaksi tuntia, osin siksi, että Khartumin naapurikaupungin Omdurmanin valtavan torin kohdalla pääsimme etenemään ihmisten, bussien ja tuktukien lomassa melko hidasta tahtia. Minua ei harmittanut pitkä matka eikä häikäisevä iltapäiväaurinko. Hymyilin leveästi koko menomatkan. Tuntui hyvältä lähteä Khartumista, mahtavalta nähdä jotakin muuta kuin jokapäiväiset tutut reittini kodista ruokakauppoihin ja koululle, virkistävältä tehdä jotakin ihan uutta. 

Perillä minua hymyilytti vieläkin enemmän vaikka hetken kesti, että hengitykseni tasaantui - dyyneillä ajaminen on minulle vähän liian jännittävää vaikken itse ollut edes ratissa. Lapset ja jotkut vanhemmat juoksivat suoraan dyyneille, laskivat mäkeä ja pyörivät hiekassa. Me muut ehdimme juuri parahiksi levittää ruuat esiin kun pimeys laski. Tähtitaivas oli upea katto ja retkieväät maistuivat pimeässä tavallistakin paremmilta. 

Lapset kiirehtimässä laskemaan alas dyynejä ennen kuin aurinko laskee. Lähimailla ei ollut muita kuin meidän iloinen seurueemme.


Lähdössä oli minun makuuni taas vähän liikaa dramatiikkaa. Joku autossamme leikkineistä lapsista oli laittanut leikillään tai huomaamattaan ylimääräisen nelivetovaihteen päälle ja kesti hetken ennen kuin huomasimme, että se esti meitä pääsemästä liikkeelle. Automme on aina nelivetoinen eikä tuota ylimääräistä vaihteistoa siksi juuri ole ollut aihetta käyttää. Tämä oli muutenkin ensimmäinen kerta kun lähdimme tällä maastoautollamme oikein kunnolla maastoon. Lisävaihteisiin ei ole ollut tarpeen juuri kaupunkiajossa tutustua eivätkä ne vikaa selvittäessä siksi tule oikein edes mieleen, vaikka kerran aikaisemmin vuosia sitten meille on käynyt vähän samanlainen tapaus juuri tuon ylimääräisen vaihdekepin vuoksi. 

Sydämeni nousi kurkkuun kun auto nikotteli pimeässä keskellä dyynejä. Onneksi mies pysyi olosuhteista ja minun hätäilyistäni huolimatta melko rauhallisena ja sai ongelman lopulta selvitettyä. Ajelimme väsyneinä mutta onnellisina puolisentoista tuntia takaisin kotiin. 

Tänä aamuna mies lähti viikonpituiselle työmatkalle toisaalle Sudaniin. Minä yritän ladata akkuja uuden väsyttävän viikon varalle ja toivon, että nuorimmaisen mahavaivat huomiseksi helpottaisivat. Lapsen itsensä vuoksi toki ennen kaikkea mutta siksikin, että aika hankalaksi menee yksinhuoltaja-arki hyvin nopeasti jos kukaan meistä sairastaa. 

8 kommenttia:

  1. Hyvin sujuvaa tervettä viikkoa toivon teille sinne ja sinulle toivotan vielä hyvää nimpparipäivää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Venla! Multa meinasi mennäkin nämä nimipäivät ihan ohi taas kerran.

      Hyvää viikonloppua ja alkavaa viikkoa myös sinulle ja perheelle!

      Poista
  2. Hei Kata, Retkenne kuulosti ihan mahtavalta! Tuli pelkästään lukiessa iloinen mieli, vaikka pikku kommelluksiakin näköjään sattui. Tosi kiva, että arjen katkaisee pieni retki tai muu. Eikä siinä haittaa vaikka siirymiseen kulutettu aika olisi paljon pidempi kuin perillä ehtii ollakaan. Luulen, että lapsillekin juuri tuollaiset jutut lapsuudesta jäävät parhaiten mieleen. Arjen tasaisuus jää yleensä vähän sumuiseksi muistoksi.
    Voimia alkavaan viikkoon!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jännän pitkältä tuntui aika mikä siellä dyyneillä vietettiin vaikka se sitten lopulta olikin vain pari tuntia. Toivon, että lapsille reissu jää mieleen, minulle itselleni ihan taatusti: dyynit kuin kuun pinta, upea valo, maassa mönkivät suuret koppakuoriaiset, auringonlasku, täysi tähtitaivas ja kuu jonka loiste oli niin vahva, että pimeässäkin hiekkaan piirtyi varjoja. Mukavia vanhoja ystäviä ja kivoja uusia tuttuja.

      Oikein hyviä tulevia päiviä myös sinnepäin!

      Poista
  3. Olipa huikea retki! Varmasti hieno ja ikimuistoinen kokemus. Ja ihana, että pääsitte kaupungin pölyistä vähäksi aikaa pois. :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaupungin pölyistä oli ihana paeta, mutta hurjan määrän aavikkoa toimme kyllä toisaalta tuomisina takaisin lasten taskuissa ja sukissa. Pitkin autoa ja taloa on nyt kekoja oranssia hiekkaa joita yritän siivoilla pois vaikka melkein tekisi mieli säästää upean värinen hiekka muistona! Aavikkopöly täällä kaupungissa on usein vähän limaisen oloista, siihen on tarttunut ilmasta kaikenlaista möhkää. Dyynien hiekka on ihan toisenoloista, kuivaa ja kirkasta, ihan eri tavalla puhtaanoloista hiekkaa kuin se mitä meille täällä kaupungissa päätyy ovista ja ikkunoista.

      Oli kyllä upea kokemus, joka varmasti jää mieleen.

      Poista
  4. Oi, ihanaa että pääsitte retkelle. Juuri tuollaiset on minun mielestä sitä ulkomailla elämisen parhautta, kun pääseekin yllättäen paikkoihin, joissa ei ole käynyt ja saa siten erilaisia elämyksiä. ja vähän katkeaa se suurkaupunkiarki <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli kyllä hyvän mielen reissu kaikin puolin, paitsi nyt toki tuota häikkää auton kanssa. Onneksi ystävät kutsuivat meidät mukaan! Itse olen laiska suunnittelemaan viikonloppumenoja ja toisaalta pidänkin ehkä lopulta enemmän viime hetken pyrähdyksistä.

      Joka kerta pysähdyn uudestaan katsomaan ja ihmettelemään näitä kuvia. Mieletön sininen taivas, ja ihmeellinen oranssinruskea hiekka! Tähtitaivaasta en saanut kuvaa mutta aivan upea näky oli sekin.

      Poista

Kiitos kommentistasi!