maanantai 4. joulukuuta 2017

Onnea ja rohkeutta

Tähän aikaan vuodesta tunnen itseni usein vähän kehnoksi suomalaiseksi. Suomen itsenäisyyspäivä ei tavallisesti herätä minussa erityisiä tunteita. En sytytä itsenäisyyspäivänä kynttilää enkä tavallisesti katso Linnan juhlia ellen satu olemaan Suomessa. En myöskään parhaillaan tarmokkaasti valmistele suomalaista joulua tai joulua ylipäätään. Lapset ottivat jo marraskuun alussa sattumalta esiin pienen guatemalalaisen jouluseimen, ihan leikkeihinsä vain. Se unohtui sohvapöydälle ja on tällä hetkellä talon ainoa joulukoriste. En ole aikonut nostaa sen enempää joulukoristeita esille tai koristella pientä muovista joulukuustamme, elleivät lapset sitä erityisesti pyydä. Joulukalenterit lapsilla on, mutta niistäkin avataan luukkuja jouluaaton sijaan kohti joululomaa. Eilen mietimme mies ja minä alustavasti miten haluamme joulua tänä vuonna juhlia lomalla Australiassa. Hyvää ruokaa ja lapsille muutama lahja kullekin kuulostaa minun korviini oikein mainiolta alustavalta suunnitelmalta. Yksityiskohdat selviävät sitten perillä parin viikon päästä.

Tänä vuonna olen koko vuoden tuntenut itseni jotenkin ihan harvinaisen epäsuomalaiseksi ja ulkopuoliseksi. Tämän Suomi 100 -vuoden ajan minun on ollut vaikea virittäytyä siihen tunnelmaan mitä juhlavuodelta voisi odottaa. En ole kaivannut tilaisuutta laittaa parasta päälle ja juhlia satavuotiasta Suomea. Pidän toki Suomen itsenäisyyttä tärkeänä asiana ja kunnioitan kaikkia heitä jotka oman panoksensa ovat itsenäisyydelle aikoinaan antaneet. Toisaalta elän kuitenkin ennen kaikkea tätä vuotta ja vuosikymmentä ja katselen maailmaa kehitysmaavinkkelistä. Suomi on ehtinyt jo kypsään ikään. Minä toivon ja odotan satavuotiaalta Suomelta rohkeutta toimia maailmassa viisaana ja maltillisena edelläkävijänä. Viime vuosina Suomi ei ole kuitenkaan oikein lunastanut odotuksiani. 

Suomen satavuotisuuden juhlinta huipentuu parin päivän päästä itsenäisyyspäivään. Minä odotan itse jo paluuta juhlasta arkeen. Toivotan Suomelle hyvää syntymäpäivää, ja ennen kaikkea tuleville vuosille viisautta, rohkeutta ja nykyistä laaja-alaisempaa ja solidaarisempaa näkemystä. 

6 kommenttia:

  1. Katsomisvinkkeli muokkaa ihan takuulla käsitystä Suomesta ja suomalaisuudesta. Kauempaa näkee joskus paljon selkeämmin, koska kovin lähellä oleville asioille sokeutuu.

    Kuten oman blogini kommenttien yhteydessä sanoinkin, minun on ollut aika helppo hypätä tuohon 100-hypetykseen mukaan, vaikkakin nyt vasta ihan loppumetreillä. Uskoisin kuitenkin, että hypetyksen rinnalla täältä kauempaa näen monia juttuja vähän uusin silmin ja olen todella onnellinen, että olen saanut elää myös Suomen ulkopuolella.

    Te vietätte sitten joulua Australiassa! Me olimme siellä vuosi sitten juuri joulun alla ja näyteikkunoissa olikin hupaisaa katsella jääkarhuja ja tonttuja lumilavasteissa, vaikka ulkona oli aikamoinen helle.

    Voi kuinka kivaa, että pääsette nauttimaan Australian ilmapiiristä. Pala sydäntäni jäi kyllä sinne!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Etäisyys auttaa joidenkin asioiden näkemiseen mutta toisaalta etäältä ei tietysti mitenkään näe kaikkea. Oma suhteeni Suomeen ei ole nykyään ollenkaan yksinkertainen ja sävyttää osaltaan tätä Suomi 100 -menoa. Rakas synnyinmaahan Suomi minulle toki aina on, mutta niin kuin tuossa yllä sanoin odotan ja toivon siltä enemmän.

      Olen oikein innossani lomasta Australiassa. Se on niiitä paikkoja jossa tunnen saavani olla se mikä olen ja siellä on paljon kivaa meillä odotettavissa. Ei ole enää montaa päivää reissun alkuun!

      Poista
  2. Minulla on ihan samansuuntaisia ajatuksia itsenäisyyspäivästä. Kunnioitan sotaveteraaneja ja iloitsen Suomen itsenäisyydestä ja kaikesta hyvästä, mitä Suomessa on, mutta silti oikein osaa juhlia itsenäisyyttä. Tulee jopa vähän syyllinen olo, kun ympärillä kaikki vouhkaavat itsenäisyyspäivästä, ja minulle se on lähestulkoon vain päivä muiden joukossa. Linnan juhlat meinaan kyllä katsoa. Niitä en halua missata mistään hinnasta. :-D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kerran muistan katsoneeni Jamaikalla Linnan juhlat netin välityksellä, mutta muuten en ole maailmalla välittänyt juhlia seurata. Televisiolähetys Linnan juhlista on omassa mielessäni vähän sellainen sosiaalinen tapahtuma mitä pitäisi voida katsoa jonkun toisen kanssa, että voisi yhdessä kommentoida asuja ja varmistaa kuka nyt kättelyvuorossa taas olikaan.

      Khartumissa itsenäisyyspäivä sujunee kuten mikä vain keskiviikko, koulukuvioiden ja lasten harrastusten parissa.

      Poista
  3. Kun tulin Suomeen, tuntui kaikki tai ainakin suurin osa Suomi100-jutuista hämmentäviltä. Täältä saa nyt kaikkea roskispusseista astioihin ja ruokiin Suomi100-logolla. Nyt, kun juhla on jo ovella, se alkaa tuntua paremmalta ja mielikin juhlavammalta. Siispä, onnea Suomi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kanadassa oli kesällä sikäläinen 150-vuotispäivä jo ohitettu mutta kaikenlaista juhlavuoden tavaraa oli silti tarjolla riittämiin. Siellä on toisaalta muutenkin tavallisempaa kulkea vaahteranlehti lippalakissa tai juoda Kanada-mukista aamukahvit, että sillä tapaa eivät pistäneet hirveästi silmään nuo juhlavuositavarat. Suomi 100 -vuoden juhlatavaroita en ole nähnytkään enkä ole juhlavuoden hulinoihin osannut itse oikein lähteä mukaan edes Facebookin profiilikuvan osalta. Mutta hauskoja juhlia niille jotka päivää juhlistavat!

      Poista

Kiitos kommentistasi!