sunnuntai 21. tammikuuta 2018

Oliver Twist

Arkea on eletty nyt tämän vuoden puolella pari viikkoa. Vaikka olenkin melko järjestelmällinen arki-aamut ja -illat ovat kyllä silti edelleen aikamoista sirkusta. Ja jottei elämästä tulisi jatkossakaan liian helppoa sirkukseemme liittyi viikonloppuna uusi pieni jäsen.

Menimme ystäväperheen luokse perinteiselle perjantaibrunssille. Portilla heidän talonsa edessä kohtasimme pienenpienen kissanpennun joka yritti esittää olevansa hyvinkin suuri ja pelottava. Ystäväni kertoivat, että pentu oli elänyt ihan yksikseen heidän porttinsa edessä kymmenisen päivää. Liekö joku tuonut sen siihen siinä toivossa, että ulkomaalaiset ottaisivat sen hoitaakseen, vai oliko emokissa itse jättänyt pennun odottamaan portinpieleen ja sitten jäänyt auton alle tai kulkukoiran hampaisiin, sitä ei kukaan tiedä. 

Vastuullinen ystäväni ja ihana lastenhoitajansa olivat tasapainotelleet kissanpennun hoitamisen ja hoitamattajättämisen välimailla. Olen ihan samaa mieltä kuin ystäväni: jos ei kulkukissalle tai -koiralle ole lomahoitajaa eikä sitä ole mahdollista ottaa pysyvästi omaksi ei ole viisasta alkaa sitä suuremmin hoitaa. Toisaalta on vaikea vastustaa pientä onnetonta otusta. Meillä kun on kotona jo kokoelma koiria joudumme muutenkin miettimään lomajärjestelyjä ja elämäämme ylipäänsä niitä ajatellen. Siitä näkökulmasta tuntui, ettemme me mitenkään voisi jättää pentua pärjäämään kadulle itsekseen. Ja niin ystäväni lastenhoitaja pesi pölyisen kissan ja brunssin päätteeksi kuljetimme sen autossa sylissäni meille kotiin.

Yksi koirista antoi väliaikaisesti kuljetuskoppansa kissan käyttöön. Koirankoppa on niin suuri, että sinne mahtuu hyvin kissalle peti, vesikuppi ja pieni hiekkalaatikko minkä improvisoin metallisesta uunivuoasta. Koppa sijoitettiin romuhuoneeseemme mistä tuli samantien kissan valtakunta. Kissa saa kulkea vapaana huoneessa kun olemme siellä sen seurana mutta yksinollessaan se joutuu toistaiseksi pysyttelemään kopassa. Romuhuone on vähän liian romuinen ollakseen varmasti pienelle pennulle turvallinen paikka tutkia ihan yksikseen. Kunhan ehdimme siivoamme huoneesta ylimääräiset romut pois, koira saa koppansa takaisin omaan käyttöönsä ja kissa saa liikkua vapaasti huoneessa kaiken aikaa.

Kissa ja koirat kohtasivat lyhyesti pian sen jälkeen kun olimme tuoneet kissan taloon. Pongo oli tohkeissaan ja peloissaan, Poppy lähinnä utelias ja Skippy ei juuri kissasta kiinnostunut ollenkaan. Pentu puolestaan suhtautui raivokkaasti kaikkiin kolmeen koiraan, sähisi ja murisi. Toistaiseksi eläimet asuvat siis nyt erillään. Vähän kerrallaan totutamme niitä toisiinsa, mutta voi olla, ettei niistä koskaan tule oikein kavereita. Onneksi meillä on iso talo ja tilaa elää erillämme. Meillä on myös useampia innokkaita kissanhoitajia ihan omasta takaa. Esikoinen ja vanhempi tytär viettäisivät mieluusti kaiken aikansa kissanpennun kanssa. Toki koiratkin ovat heille rakkaita ja tärkeitä, mutta niin kuin vanhempi tytär sanoi, kissalla ei ole ollut vielä koskaan oikein ketään omaa ihmistä joten sille täytyy nyt antaa aikaa. 

Annoimme kissalle nimeksi Oliver Twist koska kuten kirjan sankari pentu on orpo ja se pyytää koko ajan lisää ruokaa.

On vaikea tietää mikä on tällaisissa tilanteissa oikea tai väärä ratkaisu. Monta vuotta olemme onnistuneet katsomaan toisaalle. Kerran näin täällä ison tien varressa pienenpienen kissanpennun, mutta vilkkaan liikenteen keskellä ei ollut mahdollisuutta pysähtyä. Muistikuva pennusta tienreunassa painaa edelleen mielessäni. Monenmonta koiranpentua olemme myös ohittaneet ja jättäneet oman onnensa nojaan. Mutta joskus tuntuu mahdottomalta kääntää katse. Koiramme ovat siitä omat todistuksensa. 

Auta aina kun voit, yritän opettaa lapsillemme. Nyt eletään taas kerran sitä mitä opetetaan. 


10 kommenttia:

  1. Pelkoaan tuo pieni kissanpentu sähisee, kyllä niistä kaverit tulee koiriesi kanssa ajanmyötä, kannattaa vain alkaa totuttelemaan heti, eli jos voit laita sitä koppia koirien lähelle missä kissa on, on se kissa siellä kuitenkin turvassa ja koirillakin omaa rauhaa kun kissa ei pääse sieltä pois,mutta näkevät toisensa koka ajan=oppivat ja sitä kautta uskaltaa tutustua koiriinkin. Meillä uusi koira ja vanha kissa joten totouttelemista oli, nyt sujuu jotenkuten jo mutta eivät vielä nuku samassa kopissa kuten vanhan koiran kanssa :) Onneksi meillä ei ole tuota kulkukoira ongelmaa en tiedä miten pääsisin ne sivuuttamaan Kaikkea hyvää teille sinne!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Esther! Toivottavasti olet oikeassa! Minä olen huolissani ja siksi hyvin varovainen koska koiramme ovat täällä Sudanissa suureksi murheekseni surmanneet pihallamme muutaman kulkukissan... Toisaalta aikoinaan Belizessä ne suhtautuivat ihan somasti pikkukissoihin joita meillä kävi aika ajoin sijaishoidossa. Toivon todella, että kunhan eläimet tässä tottuvat toisiinsa vähitellen ja hyvin tarkasti valvotuissa olosuhteissa yhteiselämä lähtee käyntiin. Päivä kerrallaan.

      Poista
  2. Ihana pikkuinen. Kävipä pennulla tuuri, kun satuitte paikalle. Ja varmaan teilläkin oli onnea, kun noin soma sattui tiellenne. Arvostan kyllä suuresti kaikkia löytöeläimistä huolehtivia, sillä monet noista eläimistä on kyllä aivan ihmisten hyvän tahdon varassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täällä on aika paljon kulkukissoja ja enenevässä määrin myös kulkukoiria. Niiden onni on se, että roskat laitetaan täällä roskapusseissa tien varteen - sieltä on melko helppo käydä kaivamassa syötävää. Mutta kuumina kuukausina vettä ei ole tarpeeksi ja arvaamatontahan se on kaikin puolin asua kadulla.

      On kyllä ihana seurailla kissan touhuja ja oikein hyväluonteiselta vaikuttaa tämä pieni kissa. Eläinlääkärillä käyttäytyi eilen ihan moitteettomasti eikä matkalla lääkärille maukunut ihan hirveän kovaan ääneen.

      Poista
  3. Oi, nyt oli ihanan onnellinen tarina Oliver Twistillä nyt onkaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi toivotaan, että tästä kehittyy kaikin puolin hyvä tarina! Alku tuntui ainakin jonkinlaiselta johdatukselta ja ihan hyvin tässä on nyt ensimmäiset muutamat päivät pärjätty.

      Poista
  4. Ihania ihmisiä olette. <3 Toivon hyvää jatkoa uudelle perheenjäsenellenne! Uskon kissan elävän onnellisen kissan elämän teidän luonanne. :-) Ja kyllä koiratkin kissaan varmasti tottuvat - ja toisinpäin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vaikea on tuollaista pientä avutonta vastustaa... Toivotaan, että se pätee myös meidän koiriin ja kissa itse myös päättää antaa niille mahdollisuuden! Ekana päivänä tuntui ihan mahdottomalta, että näistä tulisi koskaan kavereita, mutta nyt alan jo vähän uskoa siihen, että se on mahdollista. Vaikkei siis vielä mitään ole ehditty tehdä asian eteen edes! Pessimisti minussa vain tarvitsee aina muutaman päivän ennen kuin alkaa oikein uskoa ja toivoa :)

      Poista
  5. Eihän tuollaista katsetta voi kukaan ihminen maan päällä vastustaa. Onko suloisempaa otusta nähty? Uskon, että Oliver Twist sopeutuu, ja koirat myös, se vaatinee vain aikaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanopa muuta: vaikea on noita silmiä vastustaa... Oliverillä onkin ihan erityisen viaton ja hellyttävä katse - etenkin juuri ennen kuin se hyökkää puremaan varpaita tai sormia!

      Olen nyt vähän kerrallaan ja tarkkaan hallituissa olosuhteissa antanut kissan tutustua koiriin ja päinvastoin. Koirista kaksi suhtautuu tässä vaiheessa Oliveriin kauhunsekaisella kunnioituksella mutta kolmas ei ymmärrä pitää etäisyyttä... Hyvin hissukseen edetään siis, mutta jospa tästä hiljaa hyvä tulisi.

      Poista

Kiitos kommentistasi!