perjantai 12. tammikuuta 2018

Uuden vuoden uudet haasteet

Olen kotiinpaluun jälkeen saanut sentään taas pääni pinnalle mutta aikamoista räpiköintiä tämä ensimmäinen arkiviikko on kyllä ollut. Kouluaiheiset huolet ovat vaivanneet heti ensimmäisestä koulupäivästä eteenpäin ja tässä on ollut niin paljon kaikenlaista muutakin yhden viikon varalle, että levollinen loma on enää vain etäinen muisto. 

Viime vuoden lopulla valtio kielsi useamman ruoka-aineen ja päivittäistavaran maahantuonnin. Näillä toimin yritetään kuulemma suojella paikallista valuuttaa ja kovan valuutan määrää maassa kuin myös tukea paikallista tuotantoa. Kiellettyjen tuotteiden listalla ovat muun muassa vihannekset ja hedelmät, maitotuotteet, lihatuotteet, vehnä, mehut ja pesuaineet. Jonkun verran on vielä kaupoissa tarjolla kyseisiä tuontituotteita, mutta joka päivä hyllyt ovat vähän tyhjemmät. Olen viime päivinä hamstrannut vähän mehua ja muita sellaisia tuotteita joita en usko enää pian kauppojen hyllyiltä löytäväni. Philadelphiajuusto on minusta täällä ihan turhan kallista mutta ostin sitä kuitenkin eilen pari pakettia ihan siksi kun vielä voin.  

Kieltämättä vähän jännittää mitä kauppoihin lopulta jää ja kuinka tästä eteenpäin ruokahuollon oikein järjestän. Maitotuotteiden ja lihan osalta meidän kotitaloutemme on joka tapauksessa pääasiassa luottanut paikallisen tuotannon varaan joten siltä osin pärjäämme kyllä varmaankin ihan hyvin kunhan vain paikallisia tuotteita jatkossakin riittää. Paikalliset mehut ovat osin oikein hyvälaatuisia mutta niissä on lähes aina reippaasti lisättyä sokeria ja välttelemme niitä siksi. Onneksi ilman mehujakin pärjää, ja kunhan vain paikallisia appelsiineja ja vesimeloneita riittää voi mehua aina tehdä itsekin. Pesuaineistakaan en ole kovin huolissani. Olemme tilanneet aikoinaan tänne Euroopasta ison erän pyykinpesuaineita joita riittää vielä hyvän aikaa ja paikalliseen tiskiaineeseen olen suorastaan ihastunut.

Ennen kaikkea olen oman keittiöni puolesta huolissani vihannes- ja hedelmäpulasta. Vihanneksia on täällä ollut tarjolla parhaimmillaankin aika rajallisesti minun makuuni. Kurkkua, tomaattia, kesäkurpitsaa, sipulia, perunaa, kaalia tuotetaan kai kaikkia täällä paikan päällä. Munakoisoakin ehkäpä mutta siitä en ole niin kovin innostunut. Hedelmistä omaa tuotantoa taitavat olla banaanit, erilaiset sitrushedelmät ja vesimeloni. Silloin tällöin näkyy näiden lisäksi kaupassa muitakin vihanneksia tai hedelmiä, mutta ihan varma en ole siitä ovatko satunnaiset parsakaalit ynnä muut alkujaan muilta mailta vai täältä paikan päältä. Joka tapauksessa valikoima tulee pienentymään entistäkin rajallisemmaksi. 

Vehnän tuontikielto ei meidän pääasiassa gluteenitonta talouttamme suoraan kovin kosketa mutta on hetkessä kaksinkertaistanut leivän hinnan maassa. Leipä on täällä äärimmäisen keskeinen ruoka-aine, moni elää pääasiassa sen varassa, ja korkeampi hinta on siksi iso ja vaikea asia paikallisille.

Bensan ja dieselin hinnan korotuksesta kuuluu myös enevässä määrin huhuja. Liekö hintaa jo nostettukin? Me yritimme eilen täyttää tankin viikonloppua varten mutta kahdella ensimmäisellä bensa-asemalla ei ollut dieseliä lainkaan eikä kai bensaakaan, ja kahden seuraavan bensa-aseman kohdalla seisoi tuhottoman pitkä jono busseja, rekkoja ja autoja. Tutut kertoivat jonottaneensa bensaa viime päivinä jopa tunnin verran. Onneksi meillä on vielä autossa tankki melko täynnä ja generaattorissakin jonkun verran vielä dieseliä. Voimme rauhassa odotella parempaa ajankohtaa tankkaamiselle. 

Mies ja minä huomasimme pian paluumme jälkeen, että meidän kummankaan puhelin ei toiminut. Saatoimme vastaanottaa puheluita ja lähettää ja vastaanottaa tekstiviestejä, mutta emme voineet kumpikaan soittaa kellekään. Pian ilmeni, että puhelimissamme ei sinänsä ollut mitään vikaa. Viranomaiset ovat vain estäneet puhelut kaikkien niiden sim-korttien kohdalla mitä ei ole aikoinaan rekisteröity henkilöllisyystietojen kanssa. 

Toissapäivänä marssin siis oman ja miehen passin kopion kanssa puhelinfirmaan rekisteröimään sim-korttimme. Iltapäivällä miehen puhelin toimi taas normaalisti mutta minä en edelleenkään voinut soittaa omallani. Eilen aamulla palasin takaisin puhelinfirmaan. Olin käynyt ystävän kanssa varhemmin aamulla kävelylenkillä ja olin edelleen urheiluvaatteissa, tukka poninhännällä. Puhelinfirman vastaanottovirkailija kuunteli asiani ja ohjasi minut hoitamaan asiaa luukulle yksi tai kaksi. Istuin hetkeksi alas odottelemaan vuoroani. Luukulla yksi hoidettiin jotakin asiaa hyvin hitaanlaisesti. Luukulla kaksi ei ollut lainkaan työntekijää. Kolme minuuttia odoteltuani minulta keitti yli. Kävelin takaisin vastaanottovirkailijan luo. Sanoin, etten halua viettää koko päivää hoitamassa asiaa jonka oli pitänyt hoitua jo eilen. Siihen vielä lisäsin, että on ihan typerää lähettää minut luukulle yksi tai kaksi kun luukulla kaksi ei edes ole ketään töissä. Olin aidosti ärtynyt, mutta suutahtamiseni oli kieltämättä myös taktista. Olen huomannut, että kun täällä menettää hillitysti malttinsa asiat alkavat monesti hoitua. Niin tälläkin kertaa. Vastaanottovirkailija otti heti itse asian hoitaakseen. Kymmenen minuuttia piti prosessiin kulua kaikkinensa. Seisoin sen koko ajan tahallisen tylsistyneen näköisenä urheiluvaatteissani vastaanottovirkailijan pöydän tuntumassa, etteivät vain pääsisi mitenkään unohtamaan minua. Kaksikymmentä minuuttia myöhemmin puhelimeni toimi vihdoin taas. Voin vain kuvitella kuinka kauan puhelimen rekisteröintiin olisi mennyt jos en olisi pitänyt puoliani. 

Näihin arjen vastoinkäymisiin kun lisätään entisestään kiristyneet välit pohjoisen naapurimaan kanssa niin onhan tässä kaikenlaista. Aikamoinen alku uudelle vuodelle. 

6 kommenttia:

  1. Täällä on vähän sama meininki... Ennen joulua hallitus sulki 450+ kauppaa, ravintolaa ja kahvilaa verosyistä ja tietty suurin osa niisyä oli niitä vähän isompia bisneksiä, mitä mekin käytettiin. Auki olevat kaupat ovat niitä pieniä yhden huoneen puoteja ja kaupoissa on hyvin satunnaisia tavaroita saatavilla (vihanneksia, noita samoja, saa onnekis vielä torilta) Sudanin suljettua raja tuontituotteita sieltä ei ole enää saanut ja armeijan liikehdintä sekä Sudanin että Etiopian puolella ei oiken nosta fiilistä. Lisäksi Egyptin joukot tällä puolella lisäävät tiwtty jännitteitä. Että I feel you.

    Mies itse asiassa mietti, tuleeko lasten kanssa ollenkaan takaisin tässä ilmapiirissä, mutta tuli nyt sit kuitenkin.

    Tsemppiä!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi tsemppiä teillekin! Teillä on varmasti meitäkin tukalammat olot, kun ruokaa oli alunperinkin sen verran rajatummin tarjolla. Ja nuo riitaisuudet puolin ja toisin tulevat varmaan siellä pienemmässä maassa nopeammin lähemmäksi. Mutta joo, onpahan tilanne, puolin ja toisin...

      Meillä elämä kyllä jatkuu sinänsä ihan normaalisti. Suunnitellaan tulevien viikkojen ohjelmaa ja lomia ja niin edelleen, mutta kieltämättä vähän tavallista valppaammin seurailen aluetta käsitteleviä uutisia.

      Poista
  2. Olihan tuossa aikamoinen määrä harmeja. Ei ole ihme, että ärsyttääkin. En tiedä, miten kettuuntunut olisin itse vastaavassa tilanteessa.

    Ja se on ihan totta, että kiltteydellä ei pääse aina kovinkaan pitkälle. Brasiliassa yhdessä paikallisessa ravintolassa jouduimme odottelemaan ruokaamme varmaan puolitoista tuntia, kun neljä työntekijää oli kuulemma jättänyt sinä iltana tulematta, ja omistajien oli pitänyt tarttua ohjaksiin. Kuitenkin paljon meitä myöhemmin tulleet paikalliset saivat ruokansa, ja omistaja kävi selittelemässä meille kaikenlaista. Aika kauan jaksoin tätä katsella, mutta sitten hermo meni. Johan meille rupesi tulemaan ilmaista suolapalaa keittiöstä, ja ruokakin tuli pian sen jälkeen. Ja kaiken lisäksi odottaminen ei edes kannattanut, sillä ruoka oli pahaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiltteys ei välttämättä ole tosiaan aina se paras tapa hoitaa asioita. Minä tavallisesti väsyn siitä jos täytyy ärtymyksen kautta hakea ratkaisua johonkin hankalaan tilanteeseen, mutta jotenkin tuosta torstaisesta ärähtämisestäni sainkin päinvastoin voimaa! Ehkä siksi, että olin aidosti turhautunut mutta hallitsin silti kiukkuni enkä menettänyt malttiani, sanoin vain hyvin suoraan mitä ajattelin.

      Joissain kulttuureissa taitaa olla ihan melkein välttämätöntä suutahtaa tietyissä tilanteissa, että asiat lähtevät eteenpäin. Kuulostaa, että teillä osui sellainen tilanne kohdalle tuolla ravintolassa. Harmi, ettei odottaminen ja ärtyily lopulta tuonut pöydälle parempaa ruokaa!

      Poista
  3. Voi ei, toivottavasti ei vihannekset supistu nyt aivan minimiin kun ruokapolitiikan hoitamiseen saat muutenkin käyttää aika paljon luovuutta :O Tänne on pitänyt jo joitakin vuosia rekisteröidä ulkomailta tuodut puhelimet ja monelle onkin ylläri kun puhelin pimenee muutaman vkon kuluttua ellei ole niin tehty, tähän on ollut kai syynä se, että puhelimia on tuotu laittomasti niin paljon ulkomailta ilman verojen maksua, homma on kuitenkin melko monimutkainen kuuleman mukaan. Tuo puolien pitäminen on tullut tutuksi, on monia paikkoja joissa saisi jonottaa vaikka aamuun asti ellei nosta asiasta haloota. Tsemppiä sinne!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos tsempeistä Petra! Vähän kyllä jännittää, että millä aineksilla täällä tästä lähien kokkailen. AIkamoista tasapainotteluahan tämä on ollut tosiaan tähänkin asti perheen ruokarajoitteiden vuoksi. Olen lapsia jo valmistanut siihen, että avoimia mieliä ja innostusta uuteen tullaan tarvitsemaan ruokapöydässä mitä pikimmin. Toistaiseksi he tuntuvat ihan innostuneelta haasteesta! Saapa nähdä miten sitten käytännössä. Tähän asti meillä on vielä ollut pöydässä samoja vanhoja tuttuja ja hyviksi todettuja tarjoiluja.

      Eilen näin katukauppiaalla aika laajan valikoiman vihanneksia tässä lähikadulla. Taidan sieltä käydä tänään katselemassa vihanneksia ja hedelmiä. Tavallisesti suosin isompia ruokakauppoja vihannes- ja hedelmäostoksilla koska niissä ei typerää ulkomaalaista huijata eikä tarvitse tinkiä. Mutta nyt kun kauppojen valikoimat ovat kavenneet on kai pakko alkaa tehdä ostoksia katumyymälöissä. Iso automme diplomaattikilpineen ja oma valkoinen ihoni lisäävät hedelmien ja vihannesten hintaa tavallisesti normaalista aika lailla, mutta se täytyy nyt vain kestää ja maksaa.

      Poista

Kiitos kommentistasi!